Maahanmuuttokriittisestä maastamuuttomyönteiseksi

Persumamu

  • Persumamu
  • Persumamu

Joku saattaa ajatella että eikö ole ristiriitaista kansallismielisenä muuttaa ulkomaille - tavallaanhan se kai voidaan tulkita maanpetturuudeksi? Olettaisin että ainakin muutamat kansallismielisistä tuttavistani pitävät minua kuin rottana joka hyppää uppoavasta laivasta. Jotkut pelottelevat tuolla Japani-laivan epävarmuudella: vähenevästä väestöstä aiheutuvat yhteiskunnalliset ongelmat kuten romahtava eläkejärjestelmä, räjähtelevät ydinvoimalat, maanjäristykset, tsunamit, jne. Niin tai näin, jokapäiväinen elämä on täällä mielestäni turvallisempaa kuin vaikkapa Helsingissä: ei kerjäläisiä, ei katujengejä, ei satunnaisia öykkäreitä pilaamassa junamatkaa tai puistopikniciä. Kaiken lisäksi ruoka ja asuminen ovat jonkin verran alhaisempaan palkkaan suhteutettunakin halvempaa kuin Helsingissä.

Muutama kuukausi on nyt vierähtänyt. Matka on kuitenkin ollut huomattavasti pidempi. Oikeastaan matka alkoi jo ensimmäisestä japanin kielen kurssista, jonka suoritin vuonna 2007 Aalto-yliopistossa, silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa, Espoon Otaniemessä. Kiinnostus tuota eksoottista nousevan auringon maata kohtaan alkoi kuitenkin jo useita vuosia aiemmin törmätessäni ensimmäistä kertaa japanilaiseen kulttuuriin pelien ja "animen", eli japanilaisten animaatioiden kautta. Aivan ensimmäinen kosketus animeen taisi olla joskus 90-luvun alkupuolella kotikylän kirjastosta lainatut Hopeanuolet, joiden tarinankerronta jätti pysyvän vaikutuksen.

Kieltä opiskellessa sitä kai vähitellen alkoi pyörittelemään ajatusta mahdollisesta maahanmuutosta, mutta vakavasti asiaa aloin tuumailemaan vasta vaihtovuoden (2011-2012) jälkeen. Tuo vuosi oli yksinkertaisesti niin upea kokemus, ja suosittelenkin vaihto-opiskelua lämpimästi kaikille joilla siihen on mahdollisuus. Tuolloin kyseltiin että koinko kulttuurishokkia, ja voisi oikeastaan sanoa että kyllä - myönteisen kulttuurishokin.

En sanoisi että maastamuutto oli minulle välttämätöntä. Toki se ajoittui sopivasti määräaikaisen työsuhteen päättymiseen, ja rekrytointimessujen kautta saatuun kontaktiin, jonka kautta lopulta löysin nykyisen työpaikkani Tokiossa. Vaikka työpaikkatilanne Suomessa onkin kehnonlainen, ja omaa alaanikin piinaavat ajoittaiset irtisanomiset, niin uskon että töitä olisi löytynyt jos vain olisi viitsinyt etsiä.

Japani on sekä mono- että monikulttuurinen. Toisaalta täällä vallitsee voimakas yhtenäiskulttuuri, ja toisaalta maa on nykyään erittäin avoin ulkomaisille vaikutteille. Japanilla on erikoinen kyky omaksua ulkomaalaisia vaikutteita ja muokata ne omanlaisikseen. Japani ei harjoita humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa lainkaan, mistä paras osoitus on se kuinka vuonna 2014 Japani vastaanotti ainoastaan 14 turvapaikanhakijaa 5000 hakeneesta. Verkkokeskusteluita seuratessa olen usein lukenut väitteitä täkäläisten rasismista, mutta henkilökohtaisesti en ole kokenut muuta kuin positiivista syrjintää. Maahanmuuttoa ja monikultturismia vastustan täällä samaan tapaan kuin vastustin Suomessakin, vaikkakaan politiikkaan en ulkomaan kansalaisena pysty osallistumaan.

En tiedä olisikohan tuohon alkuun pitänyt kirjoittaa jotain provosoivaa, koska tänne aikoinaan tiuhempaan kirjoitellessani havaitsin että pitkät ja pohdiskelevammat kirjoitukset harvemmin kiinnittävät lukijakunnan huomiota. Oikeastaan minun piti alunperin sanoa jotain tuohon viimeaikoina Suomessa velloneeseen monikulttuurisuuskeskusteluun, mutta toisaalta Esko Valtaoja tiivisti aika hyvin ajatukseni. Ihminen voi samaan aikaan olla perussuomalainen, maahanmuuttaja, maahanmuuttokriitikko, monikulttuurisuuden kannattaja sekä monikultturismin vastustaja. Eläköön monikulttuurinen maailma ja monokulttuuriset kansallisvaltiot!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitos.
Oivasti ilmaistu, ja tavalla, jonka voi helposti allekirjoittaa, ken on asunut Suomen ulkopuolella pitempiä aikoja ja ao. maan kieltä innokkaasti käyttäen, vaikkei kaikki menisikään aina putkeen. Kokemuksesti menevät jollain lailla yksiin omieni kanssa, muistellessani aikoja Alankomaissa ja Yhdysvalloissa...

Kirjoituksesi loppukappale sisältää hyvin sen tosiasian, että ihmisellä on monta näkökulmaisuuden, mentaliteetin ja tietämyksen tasoa, jotka voivat elää sovussa samassa persoonassa, vaikka jonkun mielestä yhtälö näyttäisi epätodennäköiseltä.
Kuvatunlaisen henkilön onkin todennäköisesti helpompi elää erilaisissa kulttuuriympäristöissä kuin tiukkoihin -ismeihin takertuneen ns. besserwisserin. Tämä näin lyhyesti.

Toimituksen poiminnat